skip to Main Content

Omaishoitaja, vertaisryhmäohjaaja Anjan pohdintaa alkukesän hetkiin kuluneesta keväästä

IHMISTEN TAPAAMINEN KEVÄÄLLÄ 2020

Olen oikeanpuoleisen halvauksen vammauttaman, afasiasta kärsivän mieheni omaishoitaja. 8. vuosi alkoi toukokuussa. Vuosien kuluessa keskustelu kotona on käynyt vähäisemmäksi. Olemme pääasiassa kahdestaan ja minun keskustelunaiheeni eivät kiinnosta miestäni niin kuin miesten keskiset keskustelut. Ilmaisun vaikeuden vuoksi harvat malttavat hänen kanssaan.

”Koronakaranteeni” tuli maaliskuussa niin äkkiä, ettei ollut aikaa valmistautua. Ihmisten tapaaminen on ollut sinä aikana täysin normaalista poikkeavaa. Aika ei kuitenkaan ole tullut pitkäksi, kiitos seuraavien toimintatapojen:

Puhelin on ollut kovassa käytössä. Maaliskuun puolivälissä piti puhua omasta ja lasten perheiden käytännön järjestelyistä. Naapureiden ja ystävien kanssa sama juttu. Itsellä suurin ongelma oli alussa kaupassa käynti ja lapsilla etätyöhön pääseminen ja lastenlapsilla etäkoulu. Kaupassa käynti järjestyi nopeasti omin avuin ja naapurin autokyydilläkin 7-8 välillä aamuisin. Jotkut ystävätkin auttoivat erikoiskaupoissa käydessään. Videopuhelut lastenlasten kanssa selvittivät heidän koulunkäyntiään vielä nopeammin.

Kaikenlaiset suunnitelmat meni uusiksi ja peruutuksia piti tehdä. Parturissa en ole vieläkään käynyt. Miehellä on käynyt kotiparturi. Fysioterapiassa kävimme ensimmäisen kerran toukokuun puolivälissä. Tukisukkien hankinta eteni nopeasti. Vajaan viikon päästä saimme ne postitse. Puheterapia on vielä tauolla.

Kun omaisoivakoordinaattori ja -ohjaaja aloittivat Teams-vertaisryhmäkokoontumiset, kysyin vähän koululaistenkin apua. Heillähän Teams oli jo etäkoulussa käytössä. Olin sitten parin kuukauden ajan parissa Teams-vertaisryhmässä parin viikon välein mukana. Oli mukava tavata tuttuja ja uusiakin omaishoitajia. Mieleeni tuli, että tämä tapa voisi olla toimiva monelle omaishoitajalle muulloinkin, kun hoidettavaa ei voi jättää yksin.

Omaishoitajien yhdistyksemme sivujen kautta pääsi tutustumaan Nepin Näpit jumppaan. Se oli kolme kertaa viikossa mainio apu kunnon ylläpitoon. Maaliskuussa juuri ennen koronakaranteenin alkua olimme tehneet suunnitelmia vertaisliikunnasta. Ne toteutuivat touko-kesäkuun vaihteessa puiston laitteilla. Mieheni kanssa sähkömopokävelyillä emme juuri ihmisiä tavanneet.

Muusikko Henna Simola viihdytti ”karanteenilaisia” ennen pääsiäistä käymällä laulamassa toivottuja kappaleita pihoillamme. Agricolan seurakunnan striimatut jumalanpalvelukset tuli katsottua ennen pääsiäistä.

Kirjaston lukupiirimme peruuntui maaliskuussa, mutta 6 hengen puhelinkokouksena pidimme sitä huhti- ja toukokuussa. Kokouksemme onnistuivat oikein mukavasti. Muutenkin vaihdoimme lainaamiamme kirjoja ovelta, kun kirjastojen sulkeminen oli käynyt niin nopeasti, että omat lainausvarastot loppuivat pian.

Lapinjärven Marttojen puheenjohtajanakin toimiva Rile piti esillä Facebookissa päivittäin 2 kuukauden ajan kiinnostavia aiheita, joihin voi osallistua. Omaisoivakoordinaattori Päivi toi vappuaattona sanaristikkoja ym. tehtäviä sisältävän 70+lehden ja kukansiemeniä. Multasormiyhteyksiä alkoi tulla lisää toukokuun lopulla.

Äitienpäivänä tavattiin lasten ja lastenlasten kanssa ensimmäisen kerran maaliskuun jälkeen ja juotiin kahvit ulkona kauniissa säässä. Etätyössä ollut tyttäremme käytti meitä yhtenä toukokuun viikonloppuna yhden yön mökillä. Ensimmäinen taksimatka tehtiin koulujen alettua toukokuussa.

Ihan sitä kesäkuussa ihmettelee, miten nopeasti suurien rajoitusten poikkeusaika meni.

Back To Top